Mihin tämä tietojenkäsittelyn maailma onkaan menossa? Windowsliveä tutkiessani löysin SkyDriven puolelta officen keskeiset ohjelmat. Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että minä, joka kirjoituskonetta, taulukkolaskua, tarvitsen satunnaisesti vain omiin tarpeisiini, en tarvitsisi koneella käytännössä lainkaan omia ohjelmia ja maailma pyörisi edelleen.
Noh, valmiille paperillehan tämä asettelu ei kirjoituksiani tällää, joten tarkoitus lieneekin toimia lähinnä “pilvitasolla”, kuten useimmiten ajatuksenikin tekevät. Tosiaan, jos joukko ihmisiä on kokoontunut sosiaalisiin medioihin, ruudullehan tekstit asettuu, eikä sillä enempää ulkoista käyttöä olekaan. Joten tekstit sitten rivittyy kunkin lukijan näytön mukaan, tuskin ne ainakaan reunoilta ulos tulee.
Aikaisemmin, olen useastikin ollut näreissäni Microsoftille Office-ohjelmista syystä, että kirjasimet, windingsit, taulukoiden kehykset jne. on olleet kökön näköisiä ja tavallaan vanhanaikaisia. Aiemmilla koneillani olen suoriksi ladannut OpenOfficen juuri siksi, että siinä monet toiminnot on paljon vauhdikkaammin toteutettuna ja jälki on siistimpää ja stailimpaa. Seurauksena tästä on kuitenkin ollut, että koneella on sitten office-ohjelmisto kahteen kertaan, kun olen epäillyt, kuinka paljon Ms Office on juntturassa itse käyttöjärjestelmään, xp:hen, Vistaan ja 7:ään. Käytännössä ulkopuolelle ei enää ole tarvetta kuikuilla, kun Ms Office todentotta kattaa jo kuviteltavissa olevat tarpeet. On myönnettävä, Microsoftin leiska on viimesimmissä versioissa virtaviivaistunut, vähäksi aikaa ainakin. Nyt sitten, kun tämän on kaiken oivaltanut, viimeistään siinä vaiheessa löytää itsensä ihmettelemässä – mitä sitten ensiksi kirjoittaisi ja miksikö kirjoittaisi.
Jos kirjoitan hakemuksen tai selvityksen esim. maistraattiin tai käräjäoikeudelle, pilvipalvelimella leijaileva hakemukseni voisi lumpsahtaa jonkun silmiin jossain välissä, joten ainakin ne täytyisi edelleen tehdä omalla officella koneen sisällä, sinne myös jääden ja tulostaa paperille.
Taas jos kirjoittaisin kirjan, tuhatsivuisen tietysti ja itsestään selvää olisi, siitähän tulisi se pitkästä aikaa ainutlaatuinen. Jos sekin lilluisi pilvipalvelimessa, silloin taatusti ilmestyisi jostain kummasta se kauan odotettu sielunkumppani, joka suorittaisi sivuvaikutuksena vähäisen kirjallisen plagioinnin. Ainakin tähänastisten emppiiristen havaintojeni mukaan ketään ei pätkääkään kiinnosta kirjoitukseni, ainakaan niitä ei ole kommentoitu koskaan, vielä vähemmän kukaan on jatkanut kehäpäättelyä asian tiimoilta, joten epäselväksi on jäänyt olenko edes samalla planeetalla potentiaalisten lukijoiden kanssa, siis sosiaalisessa mediassa.
